Background
20.12.2019kasvatus, opetus, opetussuunnitelma, koulu, pedagogiikka, tunnustuksen pedagogia

Tunnista! En­sim­mäi­nen askel kohti parempaa pe­da­go­giik­kaa

Opettajat ovat entistä suu­rem­pien kas­va­tus­haas­tei­den edessä muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa. Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukaan myös lu­ke­mat­to­man määrän mah­dol­li­suuk­sia.

Tuntuuko opetus kivireen vetämiseltä? Valuvatko hienot tuntisuunnitelmat hukkaan, kun oppilaat eivät keskity ja kuuntele? Kuluuko aika kas­va­tus­kes­kus­te­lui­hin, ja asiasisällön opettamisesta ei tule mitään?

Opettajat ovat entistä suu­rem­pien kas­va­tus­haas­tei­den edessä muut­tu­vas­sa maa­il­mas­sa.

Toisaalta muutokset ovat tuoneet mukanaan myös lukemattoman määrän mahdollisuuksia. Uudistuneet opetussuunnitelmat mahdollistavat hyvin paljon – oikeastaan jo kaiken! Laajat op­pi­mis­koko­nai­suu­det suuntaavat koulukasvatusta kohti yhteyksien hakemista ja jatkuvan oppimisen ideaa.

Miten opettaja voi toteuttaa ope­tus­suun­ni­tel­maa ja vastata nykyajan kas­va­tus­teh­tä­vään?

Hahmottelen tässä tekstissä ensimmäisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämä askel on ensimmäinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta. 


Tunnustuksen pedagogia on väi­tös­kir­ja­tut­ki­muk­ses­sa­ni muotoilemani teoria siitä käytännöntyöstä, mitä olen yrityksen ja erehdyksen ja niistä oppimisen kautta havainnut työssäni yläkoulun opettajana vuosina 2001–2004 ja 2006–2008 sekä myöhemmin kas­va­tus­koh­taa­mi­sis­sa eri yhteisöissä.

Tunnista!

Monimutkaistuneessa maailmassa yhden totuuden opettaminen ylhäältäpäin ei riitä. Pitäiskö siis opettamisessa siirtyä totuuksien tietämisestä kohti ilmiöiden tunnistamista? Tämä tarkoittaisi ensisijaisesti asenne- ja arvomuutosta. Mitä jos opettajana en enää ajattelisikaan, että minun tulee siirtää jokin tietty tieto sellaisenaan oppilaalle? Mitä jos opettajana pysähtyisinkin pohtimaan, millaista tietoa oppilas todella tarvitsee? 


Kasvatuksen haaste on se, että meillä ei ole tietoa siitä, millainen maailma on sitten, kun esimerkiksi alakoulun kolmasluokkalainen on aikuinen ja työelämässä. Siitä syystä yksittäisillä tiedon jyväsillä ei välttämättä olekaan merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta. On siis kysyttävä laajemmin, millaiseksi ihmiseksi haluamme lapsen kasvavan – ja yllättäen myös samalla, minkälaiseen maailmaan haluamme lapsia kasvattaa? Maailmaa kun luomme jatkuvasti me itse omilla arvovalinnoillamme ja toimillamme.


Konkreettisesti opettaja voi vaikka antaa oppilailleen tehtävän, ja sen sijaan, että hän ohjaisi ja kontrolloisi tilannetta haluamaansa suuntaan, hän asettuisikin todistamaan oppimistilannetta: millaista uudenlaista ymmärrystä syntyy? Millaisia ilmiöitä oppilaat ja opettaja yhdessä tunnistavat? Onhan selvää, että jos vain toistamme sitä, minkä jo tiedämme, uusia innovaatiota ei voi syntyä. 


Innovaatioiden syntyminen edellyttää tietysti mahdollisuuksia ihmettelyyn ja erehdyksiin, eli toisin sanoen riittävästi resursseja – aikaa ja rahaa. Näiden puitteiden luominen onkin sitten poliitikkojen tehtävä. Niitä odotellessa kasvattaja voi kuitenkin yrittää nähdä nimenomaan esteiden sijaan mahdollisuuksia.

Lopuksi kehotan meitä kaikkia kas­vat­ta­jia reflek­toi­maan: miten omat ar­vo­va­lin­ta­ni ja toimeni kul­jet­ta­vat kohti sitä maailmaa, jonka toivon lapsille ja nuorille?

KIINNOSTUITKO? Tilaa yhteisöllesi luento tai koulutuspäivä tunnustuksen pedagogiasta. 

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Sosiaalipedagogiikan (Itä-Suomen yliopisto) ja tanssipedagogiikan (Taideyliopisto) dosentti ja monialainen taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.

ota yhteyttä!

+358 50 345 1847

raisa@raisafoster.com

Breakabrain Oy

YHTEYSLOMAKE

ARTIST PORTFOLIO

LOOKING FOR MY ARTWORKS?

Checkout my portfolio.

Buy my drawings from TAIKO.

© Raisa Foster, 2019