Background
27.12.2019kasvatus, opetus, itsetuntemus, itsetunto, identiteetti, tunnustus, tunnustuksen pedagogia

Tunne! toinen askel kohti parempaa pe­da­go­giik­kaa

Lapsi tark­kai­lee maailmaa aistit auki, hän ih­met­te­lee ja esittää tarkkoja ha­vain­to­ja ja ky­sy­myk­siä. Kas­vat­ta­ja voi joko ruokkia tätä luon­tais­ta oppimisen ja tut­ki­mi­sen asennetta tai tappaa lapsen in­nos­tuk­sen maailman ja oman itsensä ih­met­te­lyyn.

Edellisessä tekstissä hahmottelin ensimmäisen eli tunnistamisen askeleen kohti parempaan pedagogiikkaa. Tämän tekstin aiheena on toinen tunnustuksen pedagogian kolmesta askeleesta – itsetuntemus.

Oppilaat elävät entistä suuremman tie­to­mää­rän keskellä. Oppia ei tule enää ainostaan koulusta, kotoa ja muu­ta­mil­ta ystäviltä, vaan koko maailma on auki lapselle tie­to­verk­ko­jen myötä. Siksi on entistä tär­keäm­pää, että kasvava ihminen oppii tuntemaan itsensä suhteessa ym­pä­röi­vään maailmaan.

Toisinaan esimerkiksi taidekasvatuksen merkitystä koulussa perusteellaan itsetunnon kohottajana. Kuitenkin tärkeämpää kuin itsetunnon vahvistaminen, on nimenomaan itsetuntemuksen harjoittaminen. Taidekasvatus voikin parhaimmillaan opettaa kriittistä reflektiota. Toisaalta, on tärkeätä huomata, että taidekasvatus, tai mikä tahansa muukaan oppiaine, ei sinällään takaa kriittistä otetta.  

Opetusta uu­dis­tet­taes­sa kyse ei siis voi ai­naos­taan olla siinä, mitä opetetaan vaan miten opetetaan.

Kasvatus ei siis voi olla ainoastaan oppijan sosiaalistamista olemassa oleviin totuuksiin ja malleihin, vaan kasvatukseen tulisi aina sisältyä kriittinen asenne. Kasvatus voi olla toisintekemistä, kuten olen eräässä artikkelissani kirjoittanut.


Kriittisyys ei kuitenkaan tarkoita pessimismiä vaan tervettä epäilystä vallitsevia “totuuksia” kohtaan. Usein juuri lapsia kuuntelemalla, voi myös aikuinen oppia kyseenalaistamaan it­ses­tään­sel­vyyk­si­nä pidettyjä normeja ja rekenteita. Lapsi tarkkailee maailmaa aistit auki, hän ihmettelee ja esittää tarkkoja havaintoja ja kysymyksiä. Kasvattaja voi joko ruokkia tätä luontaista oppimisen ja tutkimisen asennetta tai tappaa lapsen innostuksen maailman ja oman itsensä ihmettelyyn. 

Lapsi oppii hyvin nopeasti, ovatko hänen aja­tuk­sen­sa “vääriä” vai kuun­nel­laan­ko ja kan­nus­te­taan­ko häntä op­pi­mi­seen ja mo­raa­li­siin poh­din­toi­hin.

Ihmisen identiteetti muotoutuu jatkuvasti omien ja toisten luomien kertomusten kautta: kuka minä olen? On siis hyvin oleellista, miten lapsesta puhutaan ja miten hän sitä kautta oppii myös itse puhumaan itsestään. Ei ole olemassa mitään pysyvää identiteettiä, jonka ihmisen tulee omaksua kasvaessaan “aikuiseksi”, vaan minuus rakentuu läpi elämän. Käsitys omasta itsestä muodostuu aina suhteessa toisiin ihmisiin ja muuhunkin elämään tällä planeetalla. Kasvattajan tehtävänä on tukea tätä itsetuntemuksen prosessia: kuka minä olen tässä maailmassa?

Kas­vat­ta­jan onkin syytä jat­ku­vas­ti reflek­toi­da: miten omat toimeni tukevat lapsen it­se­tun­te­muk­sen prosessia?

KIINNOSTUITKO? Liity säh­kö­pos­ti­lis­tal­le­ni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä IGTV- ja Youtube-lähetyksistäni.

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Sosiaalipedagogiikan (Itä-Suomen yliopisto) ja tanssipedagogiikan (Taideyliopisto) dosentti ja monialainen taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.

ota yhteyttä!

+358 50 345 1847

raisa@raisafoster.com

Breakabrain Oy

YHTEYSLOMAKE

ARTIST PORTFOLIO

LOOKING FOR MY ARTWORKS?

Checkout my portfolio.

Buy my drawings from TAIKO.

© Raisa Foster, 2019