Background
17.1.2020remontti , vanha talo, tunnistaminen, kasvatus

Remonttifilosofiaa ja miten se liittyy kasvatukseen?

Remontoidessa liian vahva visio ja käsitys ideaalista voi tuhota vanhan talon. Pyrkiessämme myös kasvatuksessa kohti täydellisyyttä, voimmekin vahingossa saada aikaiseksi tuohoa.

Viimeviikkoisessa postauksessa mainitsin kotimme remontin ja kirjoittelen tässä siitä aiheesta hieman lisää – koska se tuntuu ihmisiä kovasti kiinnostavan. 


Aloitimme suuren remonttiurakan noin vuosi sitten ja muutimme  uuteen kotiimme juhannuksen jälkeen. Nyt meillä on tietysti  käynyt paljon ystäviä kylässä ihastelemassa remontin tuloksia. Monet ovat kysyneet:

"KUN MUUTITTE TÄHÄN, oliko sinulla mielessä jokin selkeä visio, jota aloitit sitten vain toteuttamaan?"

Ei, ei ollut todellakaan! Jos minulla olisi ollut todella selkeä visio päässäni, niin sitten olisi kannattanut mielummin rakentaa kokonaan uusi talo juuri sen vision mukaisesti. Mielestäni vanhasta talosta ei kannata väkisin runnoa uutta jonkin täsmällisen "ideaalin" mukaan.


Tottakai jonkinlainen käsitys täytyy remontin lopputuloksesta ja mahdollisista muutoksista kannattaa olla siinä vaiheessa, kun asuntoa ostaa – ettei tule tehtyä huonoja asuntokauppoja. Täytyyhän myös laskea budjetti siitä, minkälaisiin muutoksiin rahat riittävät.


Mutta vanhan talon remontissa on hyvin oleellista, ettei ole ehdottomia kuvitelmia, ikään kuin "ideaalia", jota kohden alkaa pyrkiä, vaan pikemminkin fiilistelee asuntoa, taloa, huoneistoa ja tunnustelee, minkälaiset ratkaisut juuri siihen olisivat niitä oikeita.


Varsinkin kun puhutaan 150 vuotta vanhasta talosta,  ei ole järkeä lähteä remontoimaan sen yksioikoisen ajatuksen pohjalta, mikä meillä yleensä taloista on. Meillä on esimerkiksi jonkinlainen optimi ajatus siitä, että talossa pitäisi olla suorat seinät. Usein tällaisessa vanhassa talossa seinät ovat vähintäänkin hieman notkahtaneet, eivätkä ne todellakaan ole enää lasersuorat. Tottakai tämänkin talon seinät suoraksi saisi koolaamalla ja kipsilevyillä! Mutta en ymmärrä, miksi ostaa vanha talo ja tehdä siitä uuden näköinen. Eikö silloin olisi parempi muuttaa uuteen?


Silloin kun lähdetään liikaa suoristamaan vanhaa, hävitetään se vanhan talon viehätys, mikä syntyy juurikin niistä vinouksista ja epätasaisuuksista, mitä västämättä tämän ikäisessä talossa on.




Oikeastaan remontin myötä huomasin, että kasvatuksessa, remontoinnissa – ja elämässä yleensä – on kyse hyvin paljon samanlaisista asioista.

Olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut tunnustuksen pedagogiasta ja sen ensimmäisestä tasosta, tunnistamisesta.

Aivan kuten kasvatuksessa, myös remonttihommissa pitäisi luopua liiallisesta "tietämisestä" eli esimerkiksi sellaisesta yhdestä ja oikeasta "totuudesta" että seinät pitäisi olla lasersuoria – ja että se täytyy tehdä lyömällä kipsilevyä seinään..


Ei, vaan luovutaankin siitä, ikään kuin "oikein" tietämisestä ja lähdetään tunnistamaan asioita ja fiilistelemään sitä, minkä äärellä juuri tässä uniikissa ympäristössä olemme. Mitä juuri tämä ympäristö kaipaa? Kuinka paljon kannattaa korjata? Kuinka paljon ei kannata korjata? Remontoidun vanhan talon viehätys syntyy siitä, että taloa on kuunneltu. Vanhan viehätys  toivon mukaan säilyy, ja parhaimmillaan ehkä myös korostuu, senkin jälkeen, kun remontti on tehty.


Toki täytyy kuitenkin huomauttaa, että remontoinnissa tarvitaan myös valtava määrä tietoa! Sen vuoksi myös me luotimme kokeneeseen, nimenomaan vanhan kunnostamiseen ja perinnerakentamiseen erikoistuneeseen, arkkitehtiin ja remonttifirmaan. Rakenteet täytyy olla ehdottomasti kunnossa ja määräyksiä on noudatettava, mutta kun näistä asioista on huolehdittu, on valtavasti myös vapauksia ja mahdollisuuksia fiilistellä "insinööriratkaisujen" tuolla puolen – ja juurikin tätä ei riittävästi ymmärretä!

Pyrkimällä väkisin kohti kuviteltua "ideaalia" voimme tuhota paitsi vanhan talon viehätyksen, myös lapsen luontaiset taipumukset sekä oman sisäisen äänemme.

Tunnustuksen pedagogiassa ei siis ole kyse, jostakin kasvatuksen pikaniksistä, vaan kokonaisvaltaisesta asennemuutoksesta, jonka omaksuttuaan huomaa tekevänsä ratkaisuja vapautuneemmin ja kyseenalaistamalla "itsestäänselvyyksiä" – jotka itseasiassa saattavatkin olla hyvin haitallisia: Taloissa "ideaaliratkaisut" voivat tuottaa esimerkiksi akustiikka- tai sisäilmahaittoja. Ihmisille "ideaaliin" pyrkiminen voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia, ahdistusta ja jopa masennusta.

Millaisiin "ideaaleihin" sinä suhtaudut kriittisesti?

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Filosofian tohtori, itsenäinen tutkija ja taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.