Background
21.2.2020piirtäminen , taide, piirustus, havaitseminen, tunnistaminen, tunnustuksen pedagogia, taidekasvatus

piirrä - ja unohda, minkä tiedät!

Mallista piirtäminen ei onnistu, jos piirtää sitä, minkä tietää. Siksi piirtäminen on erinomaista havaitsemisen ja tunnistamisen harjoittelua!

Käyn Tampereen työväen opistolla joka keskiviikko piirtämässä elävää mallia. Se on hyvin rentouttava harrastus, koska kokonaisen 2,5 tunnin aikana en voi miettiä työ- tai kotiasioita, vaan ainoastaan keskittyä malliin sekä oman silmän ja käden yhteispeliin. 

Mallipiirustuksella on itselleni kuitenkin myös syvempi merkitys: voin piirtämisen kautta tutkia käytännössä tunnustuksen pedagogian ensimmäistä tasoa eli tunnistamista.

Tunnustuksen pedagogian mallissahan esitän, että meidän tulisi siirtyä tietämisestä tunnistamiseen. Vaikka olen kehittänyt mallin nimenomaan kasvatusajattelun teoriaksi, niin nimenomaan tämänpäiväisen mallipiirustusesimerkkini kautta toivon, että sen voisi ymmärtää myös laajemmin. Toisin sanoen tunnustuksen pedagogia on ennen kaikkea arvo- ja asennemuutokseen tähtäävä malli, jonka filosofiaa voi siis soveltaa ihan mihin tahansa elämän alueelle – vaikka talon remontointiin!

Miksi käytän mallipiirustusta esimerkkinä? No, yksinkertaisesti siitä syystä, että mallin piirtäminen ei onnistu, jos piirrän sitä, minkä tiedän.

20200219_205400-me.jpg

Eli jos – ja kun – minulla on päässäni ajatus siitä, minkälainen ihminen on, minkälaiset kädet ja jalat sillä on, ja miten ne ovat suhteessa ihmisen kokonaisvartaloon, minun tulee ikään kuin unohtaa tämä tieto ja asettua havaitsemaan juuri tätä ihmistä tässä asennossa.


Kun malli on erilaisissa asennoissa, en voikaan piirtää esimerkiksi kättä sen mittaiseksi kuin tiedän sen "optimiolosuhteissa" olevan. Jos esimerkiksi mallin käsi tulee suoraan minua kohden, niin minun pitää osata piirtää niin sanottu lyhennys. Yleensä lyhennysten piirtäminen on itselleni helpompaa, jos vaikka suljen toisen silmäni ja katson kohdetta vain toisella silmällä. Raaja on helpompi nähdä massana, eikä “tietoni” käden pitkulaisesta muodosta häiritse puhdasta havaintoani.


Minun täytyy siis katsoa mallia hyvin tarkkaan ja piirtää se, minkä näen – minkä minä näköaistillani aistin – eikä siis sitä, minkä minä tiedän. Siinä mielessä piirtäminen mallista on siis erittäin hyvä ja konkreettinen harjoitus tunnustuksen pedagogian ensimmäiseen vaiheeseen, tunnistamisen opetteluun. 

Mallipiirustus on siis erityisen hyvä harjoitus siihen, miten tunnistaminen eroaa tietämisestä.

Lyhennysten lisäksi värien käytön harjoitteleminen on mielenkiintoista mallipiirustuksessa. Meillähän on esimerkiksi usein ajatus siitä, että puuvärisetissä valkoista länsimaista ihmistä edustaa possunpinkki väri ja että kun sillä sitten väritän koko henkilön, niin se vastaa ihmisen "ideaalia" ihonväriä. 


Jos kuitenkin keskityn oikein tarkkaan katsomaan mallia ja haluan piirtää todellakin sitä, minkä aidosti havaitsen, huomaan, että ihossa näkyykin eri värejä. Siinä saattaa olla vähän vihertävää, punertavaa, mitä tahansa värejä, riippuen siitä, onko kehon osa varjossa vai valossa, tai miten siihen heijastuu valoa esimerkiksi muiden pintojen kautta. 


Eli jälleen: en voi piirtää sitä, minkä tiedän, vaan minun pitää asettua havaitsemaan ja tunnistamaan erilaisia värejä ja muotoja ja sitä kautta lopulta – erittäin ankaran työskentelyn tuloksena – lopputuloksesta tulee elävä ja tunnistettava. 


Joka tapuksessa, vaikka lopputulos ei aina niin hyvä olisikaan, on erittäin hyödyllistä harjoittaa tunnistamista ja sitä, miten havainto siirtyy viiva kerrallaan omaan piirustukseen – ja miten samalla myös oma elämänasenne saattaa muuttua. 

Kaipaisiko oma työyhteisösi välineitä luovuuden ruokkimiseen? Ehkäpä irtipääsyä "tietämisen" harhasta? Tarvitsetteko vinkkejä ilmiöiden havaitsemiseen ja tunnistamiseen? 


OTA ROHKEASTI YHTEYTTÄ JA LUODAAN TEILLE SOPIVA KOULUTUSPAKETTI, TYÖPAJA TAI INSPIRAATIOPUHEENVUORO!

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Filosofian tohtori, itsenäinen tutkija ja taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.