Background
24.1.2020oppiminen , taide, taidekasvatus, nykytaide, inkluusio, ennakkoluulottomuus

Monenlaista hyvää ja oikeata

Omilla ennakkoluuloillamme suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta ja myös itseltämme! Me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan.

Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka liian selkeä visio tai ajatus "ideaalista" voi tuhota vanhan talon remontissa. Tässä tekstissä jatkan samasta aiheesta: eli muistuttelen siitä, että on olemassa monenlaista hyvää ja oikeata, eli

Ei vain yhtä "totuutta" – vaan monenlaista oikeata ja hyvää!

Ennen kuin muutettimme nykyiseen taloomme, olin asunut vain asunnoissa, joissa on valkoisiksi maalatut seinät. Ajatus tapeteista tuntui todella vieraalta. Toisaalta, minulle oli kuitenkin selvää, että kun muutamme vanhaan taloon, jossa on aina ollut tapetteja, niin haluaisin sisustaa perinteisellä tyylillä ja lisätä oman tapettikerrokseni vanhojen päälle. (Rakennuskonservaattorit kun olivat löytäneet olohuoneestamme 17 kerrosta tapetteja!)


Minulla ei kuitenkaan ollut tuntumaa tapettien maailmaan. Niinpä ajattelin, että minun täytyisi 

opiskella asiaa ja ylipäätään totutella ajatukseen, että tapetitkin voivat näyttää hienoilta. Aloinkin sitten selata Pinterestiä – ja ikään kuin altistaa itseäni tapeteille. Melko nopeasti värit ja kuviot alkoivatkin näyttää ihan hauskoilta.


Monilla muilla elämänaloilla on kyse täsmälleen samasta asiasta: 

voi olla, että joku asia tuntuu aluksi todella vieraalta, mutta vähitellen siihen tottuu ja uusissa asioissa voi alkaa nähdä hyviäkin puolia.

Esimerkiksi taidetta, varsinkin nykytaidetta, saatetaan pitää vaikeana, jos ei ole harjaantunut ottamaan vastaan nykytaidetta. Oli kyse sitten kuvataiteesta, nykymusiikista, nykytanssista tai mistä tahansa, niin aluksi se voi tuntua todella oudolta, rumalta tai ärsyttävältä.


Minua harmittaakin se, että aikuiset ihmiset, opettajat tai vanhemmat, saattavat rajoittaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia tutustua uusiin asioihin ja oppia esimerkiksi taiteesta. Me aikuiset olemme siis oppimisen suurin este. Jo ennakkoon ajatellaan, ettei lapsia kiinnosta. Eihän ne mitään nykytaiteesta ymmärrä! Eihän ne pojat tykkää tanssitaiteesta! 

Tällaisilla ennakkoluuloilla suljemme paljon mahdollisuuksia lapsilta ja nuorilta – ja myös itseltämme!

Juu, ei kiitos, ei oo mua varten tommonen taide!


Nykytaidetta pidetään jonakin sellaisena, jonka harjoittaminen ja josta nauttiminen ei kuulu kaikille, vaan ainoastaan joillekin harvoille ja valituille.

Mutta me kaikki voimme oppia uusiin asioihin ja näkemään uusia mahdollisuuksia, jos vain annamme itsellemme siihen luvan.

Minä aloin nähdä tapeteissa hyviä puolia, joten ihan varmasti kuka tahansa voi oppia näkemään myös nykytaiteessa jotakin kiinnostavaa. Ensin täytyy vain luopua siitä ajatuksesta, että taideteoksesta pitäisi ymmärtää jotain. Mutta päinvastoin, ei kannata ajatella, että teoksessa olisi jokin oikea totuus, jotain mitä teoksesta pitäisi saada irti, jotakin mikä avautuisi kaikille samanlaisena. Kaikki tulkinnat ovat ihan yhtä oikeita! 

Tärkeintä on asettua ihmettelmään taidetta ja katsoa, minkälaisia tunteita tai ajatuksia se juuri sinussa herättää.

P.S. Olen kirjoittanut runokokoelman Minkälainen tahansa tavallinen. Se on syntynyt kehityvammaisten aikuisten ajatuksista. Tutkimustyöni heidän kanssaan opetti minulle todella paljon normaaliuden, oikean, hyvän ja “totuuden” harhasta. Olen ikuisesti kiitollinen Wärjäämön porukalle!

Otsikon kuva: Valokuvainstallaationi He died for my sins (2019)

Tilaa uusimmat videot:       IGTV  |  FB   |   YOUTUBE

KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Filosofian tohtori, itsenäinen tutkija ja taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.