Background
31.1.2020ihminen, ihmisyys, ekokriisi, filosofia, fenomenologia, systeeminen ymmärrys, kehollisuus

Ihminen - mikä se on?

Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen. Se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.

Mikä ihminen on? Kuka sen voi määritellä? Miten ihmisyys pitäisi ylipäätään ymmärtää?


[Jos et jaksa lukea, niin tekstin lopusta löydät YouTube-videoni, jossa käsittelen samaa asiaa.]

Länsimaisen ajattelun ja tieteen ongelma on se, että olemme erikoistuneet yhä pienempiin ja pienempiin osa-alueisiin ja kukaan ei tunnu hallitsevan enää suurempia kokonaisuuksia.

Tietysti erikoistuminen on tuonut paljon hyvääkin, esimerkiksi teknologisia ja lääketieteellisiä innovaatioita. Toisaalta erikoistuminen on aiheuttanut, ja aiheuttaa edelleen, paljon sosiaalisia ja ekologisia ongelmia, joita on vaikea olla enää näkemättä näin ekokriisin aikana.

Millä tieteenalalla on valta määritellä ihminen?

Medianäkyvyyden perusteella vastaisin että lääketieteellä. Toisaalta, jos pysähdymme miettimään asiaa tarkemmin, niin lääketiede tarkastelee ihmisyydestä ainoastaan ihmisen ruumista, ikään kuin irrotettuna mielen sisällöistä. Mielen sisältöjen tutkiminen ja määrittely on taas annettu psykologian tehtäväksi. Jos taas ajatellaan ihmistä suhteessa johonkin laajempaan todellisuuteen, niin ehkäpä tämä tehtävä lankeaa sitten teologeille.


Kuitenkin todellisuudessa, jos ajattelet vaikkapa omaa kokemustasi ihmisenä, niin ihmistä ei voi pilkkoa tällä tavoin pienempiin osa-alueisiin, vaan ruumiillisuus, mieli ja sielulliset ulottuvuudet kytkeytyvät hyvin vahvasti toisiinsa.

Fenomenologia pyrkii ymmärtämään ihmistä kokonaisvaltaisemmin, ja nimenomaan ihmisen kokemuksesta käsin.

Fenomenologia, on siis keskittynyt purkamaan nimenomaan länsimaisen ajattelun kahtiajaotteluita, kuten ruumis–mieli, minä–toinen tai vaikkapa ihminen–luonto.

Taide on erinomainen väline kokonaisvaltaisemman ihmiskäsityksen tutkimisessa.

Esimerkiksi tanssin kautta voi huomata, kuinka jokaisen yksilön kehosta nousee liikkuessa paljon myös muita kuin fyysisiä tuntemuksia. Eli liikkuminen tuo esiin erilaisia tunteita ja jopa muistoja. Tanssin kautta voi tutkia asioita siis “järjen tuolla puolen”. Jos yritämme ymmärtää asioita vain järkiperäisesti, toistamme vain sitä, jonka jo aiemmin tiedämme. Tanssi-improvisaation kautta voimme sen sijaan hypätä tuntemattomaan ja löytää “maailmoja, joiden olemassa olosta meillä ei aiemmin ollut tietoa”, kuten olen usein kuullut tanssityöpajojeni osallistujilta.

Rohkeus hypätä tuntemattomaan on juuri nyt ekokriisin aikana erittäin tärkeätä.

Mitä jos emme lähtisikään etsimään ratkaisuja ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin toistamalla vanhoja (usein jopa jo huonoksi myönnettyjä toimintamalleja), vaan lähtisimmekin etsimään ratkaisuja muuta kautta – monitieteisesti ja -taiteisesti. Ekokriisin ratkaisujen etsimiseen liittyy myös ihmisyyden uudelleen määritteleminen: se vaatii systeemistä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisestä ja ihmisen suhteesta muuhun elämään.


P.S. Olen kehittänyt yhdessä ekologi Sami Kedon kanssa ekososialisaatio-käsitteen kuvaamaan ihmisen kytkeytymistä paitsi ihmiselämään myös enemmän-kuin-ihmisen maailmaan. 

Tilaa uusimmat videot:       IGTV  |  FB   |   YOUTUBE


KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Filosofian tohtori, itsenäinen tutkija ja taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.