Background
7.2.2020ekososiaalinen oikeudenmukaisuus, kasvatus, ekokriisi, taidekasvatus, kestävä tulevaisuus, kriittisyys, mielikuvitus, yhteinen hyvä, yhteisvauraus, perinteet, luovuus, taide

ekososiaalinen oikeudenmukaisuus

Kolme askelta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpään tulevaisuuteen.

Mitä on ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus? Olen tutkinut sitä hyvin paljon nyt  jo noin seitsemän vuoden ajan ja muun muassa toimittanut Jussi Mäkelän ja Rebecca Martusewiczin kanssa kirjan Art, EcoJustice, and Education, joka ilmestyi reilu vuosi sitten Routledgen julkaisemana. Tämä kirja, ja oma ajatteluni muutenkin, nojaa hyvin paljon Rebecca Martusewiczin, Jeff Edmunsonin ja John Lupinaccin kirjoittamaan kirjaan EcoJustice Education


Suomennan siis itse tämän viitekehyksen  ‘ekososiaaliseksi oikeudenmukaisuuskasvatukseksi’. Se on pitkä sanahirviö (pyydän anteeksi!), mutta haluan sisällyttää käännökseen ekologian lisäksi myös sosiaalisen ulottuvuuden, koska viitekehyksessä todellakin on kyse siitä, että sekä ekologisilla että sosiaalisilla ongelmilla – sekä niiden ratkaisuilla – on samat juuret.

Ekososiaalisella oikeudenmukaisuuskasvatuksella on kolme tehtävää: kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus.

Ensinnäkin meidän tulisi olla tietoisia niin sanotuista "itsestäänselvyyksistä", jotka vaikuttavat hyvin paljon jokapäiväiseen ajatteluumme ja toimintaamme. Kyseessä ovat siis niin sanotut “modernin oletukset” eli teollisen yhteiskunnan normalisoimat “ismit”, kuten esimerkiksi individualismi, rationalismi ja mekanismi. Muita tällaisia ajattelumalleja, joita emme osaa enää edes kyseenalaistaa (vaikka ne aiheuttavatkin ilmiselvästi sekä sosiaalista että ekologista tuhoa ja kärsimystä) ovat esimerkiksi usko jatkuvaan kasvuun sekä erityisesti niin sanottu sentrinen ajattelu – ja niistä tietysti suurimpana ihmiskeskeinen eli antroposentrinen ajattelu. Tällainen maailmankuva asettaa ihmisen keskiöön ja kaiken muun elämän marginaaliin. Muiden elollisten olentojen tehtävänä on siis ainoastaan palvella ihmisen hyvää. 

Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäinen ajatus on siis se, että meidän tulee tehdä perusteellinen kulttuurinen analyysi omasta ajastamme ja tarkastella tällaisia “normalisoituja” ilmiöitä hyvin kriittisesti.

Kriittisyyden lisäksi meidän tulee kuitenkin ruokkia myös ‘yhteistä hyvää’, eli englanniksi käytetään sanaa "commons". Se tarkoittaa sekä yhteisvaurautta että sellaisia kulttuurisia perinteitä, jotka ruokkivat kestävää hyvinvointia. Yhteysvauraudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että puhtaan ilman ja veden tulisi olla kaikkien oikeus, jokaisen ihmisen mutta myös muun elämän. Entä mitä ne sellaiset perinteet voisivat olla, jotka auttavat ihmistä elämään yhdessä kestävästi muun elämän kanssa? Usein tällaisia esimerkkejä kaivetaan alkuperäiskansojen kulttuureista, mutta mikään kulttuuri ei sinänsä ole läpeensä ekologinen tai epäekologinen. Jokaisesta kulttuurista ja lähiyhteisöstä voimme siis etsiä niitä juuri omaan ympäristöömme sopivia kestäviä perinteitä.

Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen toinen perusperiaate ja tehtävä on siis yhteisen hyvän – tarkoittaen sekä yhteisvaurautta että kestäviä perinteitä – suojeleminen ja elvyttäminen.

Kolmas tehtävä on mielikuvituksen käyttäminen. Jotta pystymme rakentamaan paremman, kestävämmän tulevaisuuden, meidän on ensin pystyttävä kuvittelemaan se. Taiteella ja taidekasvatuksella voi olla aivan keskeinen rooli paremman elämän kuvittelemiseen ohjaamisessa. Miten voimme päästä yli stereotypioiden ja normalisoitujen patologioiden? Miten voimme unelmoida ja pitää toivoa yllä?

Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen kolmas tehtävä on siis auttaa näkemään yli totuttujen kaavojen ja rohkaista astumaan tuntemattomaan – kohti yhteisesti jaettua hyvää.

Ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen perusperiaatteet – kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus – kytkeytyvät toki saumattomasti yhteen. Ensin meidän täytyy tunnistaa ja tunnustaa ongelmat, jotta voimme kuvitella jotakin parempaa. Toisaalta on lohdullista huomata, että meillä on olemassa jo paljon hyvää ja että meillä on mahdollisuus elvyttää niitä tapoja, jotka edistävät sekä sosiaalista että ekologista oikeudenmukaisuutta. Kaikkea ei tarvitse keksiä alusta ja tyhjästä!

Tilaa uusimmat videot:       IGTV  |  FB   |   YOUTUBE


KIINNOSTUITKO? Liity sähköpostilistalleni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Filosofian tohtori, itsenäinen tutkija ja taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.