Background
7.2.2020ekososiaalinen oikeudenmukaisuus, kasvatus, ekokriisi, taidekasvatus, kestävä tulevaisuus, kriittisyys, mielikuvitus, yhteinen hyvä, yhteisvauraus, perinteet, luovuus, taide

eko­so­si­aa­li­nen oi­keu­den­mu­kai­suus

Kolme askelta eko­lo­gi­ses­ti ja so­si­aa­li­ses­ti kes­tä­väm­pään tu­le­vai­suu­teen.

Mitä on ekososiaalinen oi­keu­den­mu­kai­suus­kas­va­tus? Olen tutkinut sitä hyvin paljon nyt  jo noin seitsemän vuoden ajan ja muun muassa toimittanut Jussi Mäkelän ja Rebecca Martusewiczin kanssa kirjan Art, EcoJustice, and Education, joka ilmestyi reilu vuosi sitten Routledgen julkaisemana. Tämä kirja, ja oma ajatteluni muutenkin, nojaa hyvin paljon Rebecca Martusewiczin, Jeff Edmunsonin ja John Lupinaccin kirjoittamaan kirjaan EcoJustice Education


Suomennan siis itse tämän viitekehyksen  ‘ekososiaaliseksi oi­keu­den­mu­kai­suus­kas­va­tuk­sek­si’. Se on pitkä sanahirviö (pyydän anteeksi!), mutta haluan sisällyttää käännökseen ekologian lisäksi myös sosiaalisen ulottuvuuden, koska viitekehyksessä todellakin on kyse siitä, että sekä ekologisilla että sosiaalisilla ongelmilla – sekä niiden ratkaisuilla – on samat juuret.

Eko­so­si­aa­li­sel­la oi­keu­den­mu­kai­suus­kas­va­tuk­sel­la on kolme tehtävää: kriit­ti­syys, yhteinen hyvä ja mie­li­ku­vi­tus.

Ensinnäkin meidän tulisi olla tietoisia niin sanotuista "it­ses­tään­sel­vyyk­sis­tä", jotka vaikuttavat hyvin paljon jokapäiväiseen ajatteluumme ja toimintaamme. Kyseessä ovat siis niin sanotut “modernin oletukset” eli teollisen yhteiskunnan normalisoimat “ismit”, kuten esimerkiksi individualismi, rationalismi ja mekanismi. Muita tällaisia ajattelumalleja, joita emme osaa enää edes kyseenalaistaa (vaikka ne aiheuttavatkin ilmiselvästi sekä sosiaalista että ekologista tuhoa ja kärsimystä) ovat esimerkiksi usko jatkuvaan kasvuun sekä erityisesti niin sanottu sentrinen ajattelu – ja niistä tietysti suurimpana ihmiskeskeinen eli antroposentrinen ajattelu. Tällainen maailmankuva asettaa ihmisen keskiöön ja kaiken muun elämän marginaaliin. Muiden elollisten olentojen tehtävänä on siis ainoastaan palvella ihmisen hyvää. 

Eko­so­si­aa­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suus­kas­va­tuk­sen en­sim­mäi­nen ajatus on siis se, että meidän tulee tehdä pe­rus­teel­li­nen kult­tuu­ri­nen analyysi omasta ajastamme ja tar­kas­tel­la tällaisia “nor­ma­li­soi­tu­ja” ilmiöitä hyvin kriit­ti­ses­ti.

Kriittisyyden lisäksi meidän tulee kuitenkin ruokkia myös ‘yhteistä hyvää’, eli englanniksi käytetään sanaa "commons". Se tarkoittaa sekä yhteisvaurautta että sellaisia kulttuurisia perinteitä, jotka ruokkivat kestävää hyvinvointia. Yhteysvauraudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että puhtaan ilman ja veden tulisi olla kaikkien oikeus, jokaisen ihmisen mutta myös muun elämän. Entä mitä ne sellaiset perinteet voisivat olla, jotka auttavat ihmistä elämään yhdessä kestävästi muun elämän kanssa? Usein tällaisia esimerkkejä kaivetaan alkuperäiskansojen kulttuureista, mutta mikään kulttuuri ei sinänsä ole läpeensä ekologinen tai epäekologinen. Jokaisesta kulttuurista ja lähiyhteisöstä voimme siis etsiä niitä juuri omaan ympäristöömme sopivia kestäviä perinteitä.

Eko­so­si­aa­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suus­kas­va­tuk­sen toinen pe­rus­pe­ri­aa­te ja tehtävä on siis yhteisen hyvän – tar­koit­taen sekä yh­teis­vau­raut­ta että kestäviä pe­rin­tei­tä – suo­je­le­mi­nen ja el­vyt­tä­mi­nen.

Kolmas tehtävä on mielikuvituksen käyttäminen. Jotta pystymme rakentamaan paremman, kestävämmän tulevaisuuden, meidän on ensin pystyttävä kuvittelemaan se. Taiteella ja taidekasvatuksella voi olla aivan keskeinen rooli paremman elämän kuvittelemiseen ohjaamisessa. Miten voimme päästä yli stereotypioiden ja normalisoitujen patologioiden? Miten voimme unelmoida ja pitää toivoa yllä?

Eko­so­si­aa­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suus­kas­va­tuk­sen kolmas tehtävä on siis auttaa näkemään yli to­tut­tu­jen kaavojen ja rohkaista astumaan tun­te­mat­to­maan – kohti yh­tei­ses­ti jaettua hyvää.

Ekososiaalisen oi­keu­den­mu­kai­suus­kas­va­tuk­sen perusperiaatteet – kriittisyys, yhteinen hyvä ja mielikuvitus – kytkeytyvät toki saumattomasti yhteen. Ensin meidän täytyy tunnistaa ja tunnustaa ongelmat, jotta voimme kuvitella jotakin parempaa. Toisaalta on lohdullista huomata, että meillä on olemassa jo paljon hyvää ja että meillä on mahdollisuus elvyttää niitä tapoja, jotka edistävät sekä sosiaalista että ekologista oikeudenmukaisuutta. Kaikkea ei tarvitse keksiä alusta ja tyhjästä!

Tilaa uusimmat videot:       IGTV  |  FB   |   YOUTUBE


KIINNOSTUITKO? Liity säh­kö­pos­ti­lis­tal­le­ni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Sosiaalipedagogiikan (Itä-Suomen yliopisto) ja tanssipedagogiikan (Taideyliopisto) dosentti ja monialainen taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.

ota yhteyttä!

+358 50 345 1847

raisa@raisafoster.com

Breakabrain Oy

YHTEYSLOMAKE

ARTIST PORTFOLIO

LOOKING FOR MY ARTWORKS?

Checkout my portfolio.

Buy my drawings from TAIKO.

© Raisa Foster, 2019