Background
28.2.2020ekokriisi, taide, taidekasvatus, aistit, kehollisuus, tunteet

Maailma tarvitsee taidetta!

Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon pe­rus­ta­vam­paa laatua olevana, ih­mi­syy­teen syvästi kuuluvana ja jopa sel­lai­se­na, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Tai­tees­sa­han ak­ti­voim­me aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.

Usein taiteen ja taidekasvatuksen “hyödyllisyyttä” perustellaan sillä, että taide ruokkii

luovuutta ja mielikuvitusta. Nyt jos koskaan, näin ekokriisin aikana, onkin todella tärkeätä, ettemme vaivu lamauttavaan ym­pä­ris­tö­ah­dis­tuk­seen, vaan säilytämme toivon tulevaisuuden suhteen. Meillä tulee olla siis kyky kuvitella parempi tulevaisuus. Miten voisimme elää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämmin? Onko kilpailu ja väkivalta sekä luonnonympäristön ja toisten eläinten riisto ainoa mahdollisuutemme? Vai voisimmeko elää jollakin toisella tapaa?

DSC_0001-me.jpg

Ni­me­no­maan tai­de­kas­va­tuk­sen on ajateltu ruokkivan oppijan mie­li­ku­vi­tus­ta.

Mielestäni sana mielikuvitus on kuitenkin harhaanjohtava, koska se viittaa erityisesti mielen sisältöihin. Tämä taas on ongelmallista, jos käsitämme mielen ruumiistamme irrallisena ja ainoastaan järjen keskukseksi. Mielikuvitus-sanassa mieli yhdistetään myös kuva-sanaan, joka viittaa taas johonkin näköaistilla havaittavaan.

Tai­de­kas­va­tuk­sen po­ten­ti­aa­li on kuitenkin ni­me­no­maan siinä, että taiteella voidaan ylittää jär­ki­pe­räi­sen tie­tä­mi­sen taso.

Taide aktivoi keskeisesti erilaisia tunteitamme ja aistejamme – ja usein nimenomaan muitakin aisteja kuin vain hallitsevaa näköaistiamme. Huomautan kuitenkin tässä yhteydessä, että myös järkiperäisellä ajattelulla on tärkeä rooli paremman (kestävän ja demokraattisen) tulevaisuuden luomisessa! Ongelma syntyy siitä, jos emme kykene enää aistimaan ja tuntemaan ja siten meiltä häviää kyky myös tarkastella kriittisesti sitä, mitä itseasiassa luulemme tietävämme.


Jos ajattelen omaa taiteen tekemistäni, niin voin tietysti lähteä tutkimaan taiteella jotakin sellaista teemaa, jonka olen “järkiperäisesti” miettinyt ja usein jo mielessäni “nähnyt” etukäteen lopputuloksena. Tällaiset teokset syntyvät usein turhautumisestani jotakin ilmiötä kohtaan ja haluan tehdä sen näkyväksi taiteen keinoin. 

DSC_0017-me.jpg

Melkeinpä parasta on kuitenkin se, kun heit­täy­dyn tutkimaan eri aistein ja vain epä­mää­räi­ses­ti “jotakin”.

Taiteellinen tutkiminen saattaa tapahtua tanssin kautta tai vaikkapa piirtämällä, mutta joka tapauksessa aktivoimalla aistini ja ilman “visiota” tulevasta, voin päästä käsiksi johonkin sellaiseen, mitä järkeni ja mieleni ei vielä ollut tavoittanut. Järkiperäinen reflektio tapahtuu vasta jälkikäteen. Usein saatan vasta vaikkapa näyttämöteokseni ensi-illassa saada käsityksen siitä, mistä teoksessani on kyse. Merkitykset ja tulkinnat muuttuvat kuitenkin aina myös esityskertojen myötä ja myös jokaiselle katsojalle syntyy omia tulkintoja, jotka saattavat poiketa myös radikaalisti omista ajatuksistani.

Jos käytän vain jär­ki­pe­räis­tä ajat­te­lu­ni, niin sil­loin­han toistan vain sitä, minkä jo tiedän. Mutta aistien, tai­teel­li­sen toiminnan kautta, voinkin ni­me­no­maan päästä käsiksi sel­lai­seen maailmaan, josta minulla ei järjen kautta, tie­dol­li­ses­ti, ollut min­kään­lais­ta visiota ennakkoon.

Taiteen merkitystä pohdittaessa olisikin keskeistä ymmärtää se, että taiteen rooli ei ole mitenkään vähäpätöinen yhteiskunnassa. Taide ja taidekasvatus ei ole mitään “ylimääräistä kivaa”, joka toteutetaan sitten, kun perustarpeet on laitettu kuntoon ja jos ylimääräistä rahaa on jäänyt. Taiteen merkitys pitäisi nähdä paljon perustavampaa laatua olevana, ihmisyyteen syvästi kuuluvana – ja jopa sellaisena, joka yhdistää meidät myös muihin lajeihin. Taiteessahan aktivoimme aistit, ja aistisuus on juuri se, mikä yhdistää meidät maailmaan.

DSC_0009-me.jpg

On erittäin tärkeätä, että ym­mär­räm­me taiteen ja tai­de­kas­va­tuk­sen pe­rus­ta­vaa laatua olevana osana ih­mi­syyt­tä.

Ihminen ei ole (tai sen ei ainakaan pitäisi olla) vain kylmän järkevä olento, vaan tunteva ja aistiva eläin, jolla on halu kommunikoida toisten kanssa ja olla kekseliäs ja luova. Ilman taiteen aktivoimaa kokonaisvaltaista inhimillisyyttä meistä on vaarassa tulla vain suorittavia koneita. Sen takia: taidetta lisää – tai olemme pulassa!

IMG_0216-me.JPG

Otsikkokuva on pysäytyskuva videoteoksestani Balance (2018). Kuvaaja: Satu Järvinen


Muut kuvat ovat vetämästäni työpajasta Arts For Parks -projektissa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Kuvaaja: Elizabeth Bushey

KIINNOSTUITKO? Liity säh­kö­pos­ti­lis­tal­le­ni, niin saat tiedon uusimmista blogiteksteistäni sekä videoistani.

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Sosiaalipedagogiikan (Itä-Suomen yliopisto) ja tanssipedagogiikan (Taideyliopisto) dosentti ja monialainen taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.

ota yhteyttä!

+358 50 345 1847

raisa@raisafoster.com

Breakabrain Oy

YHTEYSLOMAKE

ARTIST PORTFOLIO

LOOKING FOR MY ARTWORKS?

Checkout my portfolio.

Buy my drawings from TAIKO.

© Raisa Foster, 2019