Background
14.2.2020taide, nykytaide, taidekasvatus, kasvatus, ekososiaalinen oikeudenmukaisuus, ekokriisi, eläinoikeudet, muoviroska, kriittisyys

Ärsyyntynyt taiteilija

Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat ovat ikään kuin luonnollistettu, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.

Viime viikolla kirjoitin ekososiaalisesta oikeudenmukaisuuskasvatuksesta ja vihjaisin, että taiteella voisi olla siinä erityinen tehtävä. Joten kirjoittelenkin nyt hieman lisää taiteesta ja erityisesti ekososiaalisen oikeudenmukaisuuskasvatuksen ensimmäisestä tehtävästä eli kriittisyydestä. Taiteella on mahdollista tutkia ja paljastaa nykymaailman ilmiöitä, normeja ja rakenteita, joita olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyyksinä. Ihmisen luomat kulttuuriset piirteet ja tavat on ikään kuin “luonnollistettu”, emmekä tunnu kyseenalaistavan niitä millään tavalla.

Minulle on todella tärkeätä, että jos teen kriittistä taidetta, niin luomisen on lähdettävä  omasta ärsyyntymisestäni jotakin tiettyä ilmiötä kohtaan.

Esimerkiksi väitöskirjatutkimukseni taustalla oli monitaiteinen teos, jonka toteutin nuorten miesten kanssa. Näyttämöteos sai alkunsa siitä, kun olin siihen aikaan opettajana ja minua ärsytti se tapa, jolla pojista, nuorista miehistä kirjoitettiin mediassa. Valitettavasti myös opettajainhuoneessa asenteet poikia kohtaan saattoivat olla hyvinkin negatiivisia. Heidän tulevaisuudelleen ei annettu paljonkaan toivoa.

katiska1-me.jpg

Olen myös tehnyt teoksen The Princess of Plastific Ocean. Se puolestaan syntyi sellaisesta tilanteesta, kun kävin kapassa lomamatkallani Floridassa. Ostin mielestäni varsin kohtuulliset ostokset – sellaisia arkisia elintarvikkeita ja tavaroita, mitä nyt lapsiperheessä jokapäiväisessä käytössä kuluu. Sitten huomasin, että ostokset pakattiin 17 ohueen, pieneen muovipussiin. Kun palasin majoituspaikkaan ja purin ostokset, katselin pusseja: “Apua,

hirvittävä määrä muovia! Mitä mä teen näillä?” Lomamatkalla kun ei edes roskia tule niin paljon, että olisin voinut hyödyntää kaikki muovipussit roskapusseina. Päätinkin sitten viikata pussit nätisti matkalaukkuuni ja kuljettaa Suomeen. Ajattelin jo silloin, että näistä täytyy tehdä teos! Siitä järkytyksestä syntyikin sitten performanssi kaupunkitilaan.

8B7A0984-me.jpg

He died for my sins on kolmas esimerkki taideteoksesta, joka syntyi omasta ärsyyntymisestäni – tai oikeastaan häpeän tunteestani: Yhtenä päivänä huomasin, että vaatekaapissani roikkuu kolme vaatetta, joissa oli somisteena kaninkarvaa. Oli liivi, jonka rinnuksessa oli kaninkarvasomistetta, hanskat, ja huivi, jossa oli pampuloita kaninkarvasta. Huomasin, ettei minusta tuntunut enää mukavalta pukeutua niihin. Joskus vuosia aiemmin, kun olin ne ostanut, en ollut edes tajunnut vaatekappaliden sisältävän toisen elävän olennon osia. Nyt minulle tuli vahva tunne siitä, että haluan käsitellä taiteen keinoin nousevaa häpeän tunnettani ja sitä kautta myös eläinoikeuksia.

Foster_He%20died%20for%20my%20sins_pressikuva1-me.jpeg

Tietysti, kun on kyse nykytaiteesta, on mahdollista, että taiteilijan intentio eli se mitä taiteilija on ajatellut lähtiessään tekemään teosta, ei välitykään sellaisenaan katsojalle. Minua se ei kuitenkaan haittaa. On pääasia, että teos herättää ylipäätään ajatuksia. Monille teokset herättävät ajatuksia juuri niistä samoista tuntemuksista, mitä itselläni on ollut. Toisaalta on aina kiinnostavaa, jos kuulen yleisöltä kommentteja jostain aivan muusta.

Nykytaiteella on mahdollisuuksia osoittaa nykymaailman kummallisuuksia, itse puhun niistä usein "normalisoituina patologioina". Toisaalta taide voi myös virittää ajatuksia johonkin aivan muuhun: minkälainen toisenlainen maailma olisi mahdollinen?

Kiinnostuitko? Lisää esimerkkejä löydät englanninkielisestä taiteilijaportfoliostani!

raisa-foster-35-me.jpg

Raisa Foster

Filosofian tohtori, itsenäinen tutkija ja taiteilija. Tutkinut erityisesti taiteen mahdollisuuksia kestävämmän tulevaisuuden rakentamisessa. Kehittänyt tunnustusperustaisen kasvatuksen ja johtajuuden mallin yhteisöjen kehittämisen tarpeisiin.